Ulos lokeroista potilaan parhaaksi


Yksityisen syöpäklinikka Docrateen osakas ja ylilääkäri Timo Joensuu pitää avointa tutkimus- ja hoitoyhteistyötä tärkeänä potilaan parantamisen ja yhteiskunnan edun kannalta. Tiimityöhön hän innostui nuorena Pariisissa.


Docrates-klinikka on verkostoitunut yliopisto- ja akatemiatutkimuksen sekä julkisen ja yksityisen sairaanhoidon kanssa parhaansa mukaan, mutta sen vetäjät joutuvat koko ajan perustelemaan oikeutustaan tarjota lisäkapasiteettia syövänhoitoon. Se on oikeastaan kummallista, sillä ainahan suomalaiset lääkärit ja tutkijat ovat toimineet sekä julkisella että yksityisellä sektorilla rinnan; lääkärit ovat myös perustaneet kotimaisen lääketeollisuuden ja instrumenttikaupan – ja jotkut ovat Ylppöjen tavoin tulleet upporikkaiksi alansa kapitalisteina. Joensuu ja kumppanit ovat vielä riskiä kantavia pk-yrittäjiä vanhaan valkotakkipääomaan verrattuna. Mutta Suomi on lokeroitunut maa.

”Kilpailu kuuluu yhteistyön ohella aina tieteeseen, mutta Suomessa sen olemassaolo kiistetään ja kamppailu käydään kulissien takana”, luonnehtii Joensuu. –”Amerikassa voidaan samaan laboratorioon perustaa kaksi ryhmää tutkimaan kilpaa samaa asiaa. Ilmapiiri on kannustava. Suomessa ollaan mustasukkaisia. Instituutiot ajattelevat omistavansa jonkin prosessin tai potilasryhmän, eikä oman laitoksen tai ryhmäkunnan ulkopuolella ole mitään tietoa, menetelmää tai osaamista mistä voisi esimerkiksi informoida potilasta. Mielipiteitäkin sanotaan mieluummin yksityisesti kuin julkisesti.”

”Tutkimuksen rahoitus eroaa Suomessa ja ulkomailla. Esimerkiksi Ranskassa pelkän innostavan idean nojalla voidaan antaa suurikin määräraha. Jos tutkija sitten epäonnistuu, hän on merkitty eikä hevin saa enää toista tilaisuutta. Mutta riskin ottaa rahoittaja. Suomessa taas rahoitusta annetaan pääsääntöisesti vasta sitten kun työ on jo tehty ja tulokset näkyvät. Ensin pitää tehdä omalla rahalla ja ajalla, sitten menee yksi syksy siihen että anoo apurahaa projektin loppuunsaattamiseksi kuten sanonta kuuluu, ja seuraava kevät raportin laatimiseen että miten se raha on käytetty siihen loppuunsaattamiseen, vaikka oikeasti on kysymys jälkikäteen anottavasta palkasta koko tehdylle työlle. Toki pitkäjänteistä huippututkimuksen rahoitustakin on, sitten kun se etabloitunut akateeminen lokero on valloitettu.”


Motiivit

Timo Joensuu syntyi Nokialla 1959, tuli ylioppilaaksi Jämsästä ja luki lääkäriksi Tampereella, valmistuen 1985. Tohtoriksi hän väitteli 1992. Mikä alalle veti? ”Isäni vakava krooninen munuaissairaus sekä oma lapsuuden kuumekouristustaipumus tekivät lääkärit ja sairaalamaailman tutuiksi. Minulle tuli näkemys siitä työstä.”

1991-93 Joensuu oli Pariisissa Ranskan kansallisessa tutkimusinstituutissa (INSERM). ”Työpäivät jäsentyivät toisella tavalla kuin Suomessa. Yhteiset lounaat olivat pyhiä. Päivät olivat pitkiä. Minulle sanottiin että Joensuu saa lähteä jouluaattona kotiin jo kello 16 kun sillä on pieniä lapsia.”

Väitöskirja käsitteli solujen erikoistumista. ”Motivaatio tutkimukseen oli luodata solun erikoistumismekanismia suhteessa syöpään. INSERM:ssä ollessani kaksi kollegaa ryhmästäni sairastui rintasyöpään ja toinen kuoli siihen nopeasti. Ryhdyimme heti tutkimaan sitä.”

1993 Joensuu palasi Suomeen ja sai viran HYKS:stä. 1998 hän sai onkologian erikoislääkärin oikeudet. 2005 hän sai dosentuurin Yliopistosta. ”Jos johonkin haluaa vaikuttaa, ei sillä mitä sanoo ole paljon uskottavuutta ilman muodollista statusta. Suoritin dosentuuriin oikeuttavat näytöt, jotta saisin ottaa kantaa.” Ja kannanotot ovat herättäneet mielipiteitä ja arvostelua, kuten asiaan kuuluu.

”Potilastutkimukseen löysin yhteistyökumppaneita USA:n National Cancer Institutesta.”


Yksityisessäkin sairaalassa hallinto vaatii aikansa

Joensuuta ei ura HYKS:n ja HUS:n suuressa koneistossa enää innostanut. Sen sijaan ajatus yksityisen syöpäklinikan perustamisesta alkoi tuntua ajankohtaiselta. Yhdessä fyysikko Pekka Aallon ja rahoitusspesialisti Harri Puurusen kanssa hän perusti Docrates-klinikan Eiran Sairaalan kainaloon 2007. Kun se nyt toimii omissa tiloissaan laajennetulla omistuspohjalla, Joensuu on ylilääkärinä kymmenien ihmisten esimies.

”Alan tehdä paperitöitä aamuneljältä. Paljon ehtii tehdä ennen kuin vastaanotto alkaa kahdeksalta. Kun viimeiset potilastyöt on tehty iltakahdeksalta, on vielä hallintotöitä jäljellä”, selostaa Joensuu. Tekisi mieli varoittaa lääkäriä liian työnteon terveysriskeistä, mutta Joensuu näyttää hyvinvoivalta ja ilmeisesti rakastaa työtään, vaikka hämäläispojaksi itsensä mieltävä Joensuu ei niin emotionaalisia ilmauksia viljele. Rouva, appivanhemmat ja tytär ovat myös lääkäreitä.

”Potilaan ja yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että terveysalan kaikki toimijat tekevät yhteistyötä ja vaihtavat kokemuksia. Mikään sektori tai laitos ei voi omistaa potilaita eikä prosesseja, eikä sulkea käyttökelpoisia mahdollisuuksia pois. Järjestelmää on kehitettävä potilaan näkökulmasta”, sanoo Joensuu.

Lue lisää Docrates-klinikasta täältä.

---

Docrates-klinikka