Kreikasta puuttuu käytännössä kokonaan suomalaistyyppinen käytännöllinen ammatillinen koulutus, kertoo kaupallinen virkamies Jaana Oikarinen-Stassinopoulos Ateenasta talouskriisin keskeltä.


Vakaviin levottomuuksiin ja kansainväliseen apupakettiin johtanut Kreikan kriisi on johtunut ylivelkaantumisesta, jota luova ja itsepetoksellinen kirjanpito helpotti. Maan kilpailukyky on laskenut. Vika ei kuitenkaan ole siinä, että maahan virtasi halpaa rahaa sen liityttyä euroon, vaan kaikki se mitä sillä rahalla jätettiin tekemättä.

Suomen Ateenan suurlähetystön kaupallinen virkamies Jaana Oikarinen-Stassinopoulos toteaa, että Kreikan hallituksilla ei ole ollut määriteltyä elinkeino- eikä yrittäjäpolitiikkaa. Yrittäjien edunvalvonta on kauppakamarien varassa, joihin kuuluminen on pakollista.

”Akateeminen koulutus on korkeatasoista ja yliopistosivistys arvostettua, mutta ammattikorkeakouluja tai ammattikouluja suomalaisessa mielessä ei juurikaan ole. Käytännöllistä koulutusta ei pidetä tärkeänä, vaan uskotaan että jokainen oppii ammattinsa työelämässä”, sanoo Oikarinen-Satssinopoulos. ”Talvella 2010 parlamentin sivistysvaliokunta vieraili Suomessa ja lähetystö osallistui matkan järjestelyihin. Valiokunta tutustui suomalaiseen ammatilliseen koulutukseen ja oli siitä hyvin vaikuttunut.”

Kaupallista ja yrittäjäkoulutustakaan ei siis ole paljon tarjolla. Sen eräs osa Suomessa on kirjanpito ja laskenta. Meillä ajatellaan, että kirjanpidon ja tilintarkastuksen tarkoitus on kertoa yrittäjälle itselleen missä mennään, mutta Kreikassa sen ajatellaan palvelevan vain vihattua verottajaa ja muita vieraita. Koulutus muokkaa asenteita, samoin sen puuttuminen.


Luottamus ja luotettavuus on asennekysymys

Kreikan tekstiiliteollisuus on siirtynyt pääosin Bulgariaan, kenkäteollisuus Albaniaan, kertoo Suomen Ateenan suurlähettiläs Erkki Huittinen. Elintarviketeollisuuskin on alamäessä. Nuoret eivät halua enää viljellä maata, kotimainen raaka-ainepohja on pettämässä. Matkailutulot ovat suhdannealttiita. Kuuluisat suuret varustamot ovat siirtäneet konttorinsa ulkomaille ja liputtaneet laivansa ulos. Tilalle ei ole syntynyt uusia toimialoja eivätkä ulkomaiset yritykset uskalla tuoda tuotantoaan Kreikkaan, vaikka sen kustannustaso on periaatteessa eurooppalaisittain alhainen.

Infrastruktuuriin investoitiin jonkin verran Ateenan olympialaisten alla, mutta siihenkin budjetoiduista rahoista tuntuu melkoinen osa kadonneen aivan muualle.

Kreikkalaiset ovat kauppakansan maineessa, suomalaiset eivät. Kuitenkin Suomi on menestynyt ja kyennyt hoitamaan asiansa, Kreikka ei.

Elinkeinoelämä ja valtiovalta tekevät Suomessa yhteistyötä. Veroja kirotaan, mutta ne maksetaan. Eläkeiät ovat melko realistiset. Irtisanomissuoja on kohtuullinen, kun Kreikassa irtisanominen on melko mahdotonta maksamatta kahden vuoden palkkaa. Yksityisiin ja julkisiin numeroihin voi luottaa. Käytännöllinen koulutus toimii, ja sen kehittämisessä on kuunneltu yrittäjiä. Yritykset ovat oppilaitosten rahoituksessa julkisen sektorin partnereita. Olisiko tätä osaamista ja asennetta mahdollista viedä Kreikkaan? Ja olisiko EU:n ollut parempi tukea koulutusinfrastruktuurin rakentamista kuin vekselinmaksukykyä?

---